Kuvat & video — Aleksi Poutanen
Teksti — Annina Huhtala

Monta toimijaa, yhteinen asiakas: Itä-Helsingin Stoa ja aluetalojen kehittäminen

Status:

 

Kolme muotoilutoimistoa leiriytyi kahdeksi kuukaudeksi Itä-Helsingin aluetalo Stoaan. Yhdessä tehdyt nopeat kokeilut saivat Stoan eri virastot puhaltamaan uudella tavalla yhteen hiileen.

 

”Tämä on ihan ihmeellistä: istumme virastopäälliköiden kanssa joka viikko säännöllisissä tapaamisissa, mutta tämä on ensimmäinen kerta, kun puhumme virastojen olemassaolon tarkoituksesta”, oivaltaa virastopäällikkö Taina Saarinen työväenopistosta.

Saarinen on kutsuttu neljän muun virastopäällikön kanssa kuuntelemaan, mitä Itäkeskuksessa sijaitsevan Stoan kahden kuukauden koekentällä on saatu aikaan. Stoassa majaa pitävät Helsingin kaupungin kulttuurikeskus, nuorisoasiainkeskus, työväenopisto, Arbis ja kirjasto saivat kevään ajaksi käyttöön kolmen muotoilutoimiston, Diagonalin, Palmun ja Pentagon Designin tähtimuotoilijatiimin. Tehtävä oli kunnianhimoinen: murretaan virastojen väliset siilot, opetellaan näkemään asiakkaiden tarpeet ja luodaan malli, jolla tulevista aluetaloista saadaan käyttäjille parempi kokemus.

 

Virastopäällikön huomio kuulostaa korkealentoiselta, mutta on äärimmäisen tärkeä. Ellei tekemisen tarkoitus ole selvillä, ihmisiä on mahdotonta innostaa yhteistyöhön.

Rahaa ja työaikaa nopeisiin kokeiluihin

Kaupungin ja virastojen päätöksenteossa kuluu usein kauan aikaa siihen, että ideasta päästään päätökseen. Koska aluetalon jokaisella virastolla on oma kirstu ja oma johto, yksinkertaiseltakin kuulostavat aloitteet pysähtyvät usein kysymyksiin rahasta ja työajasta. Keneltä otetaan ja kenen on vastuu?

Stoan edustalla ihmiset nauttivat auringossa kahvia. Aulan sohvalla joku pötköttää rennosti ja sivelee kännykkää. Yläparvella musliminaiset pitävät lukupiiriä ja vieressä teinipariskunta pussailee. Virastojen välinen vääntö ei voisi vähempää kiinnostaa kävijää.

 
Joskus jaetun tilan ongelmat ratkeavat paremmilla opasteilla, joskus pelkästään sillä, että lukittu väliovi avataan.

Rauhallisella ja kotoisalla Stoalla on myös toiset, vähän sekavammat kasvot. Yhden oven kulmilla heiluu aina tuntematonta porukkaa ja toiset ovet ovat aina lukossa. Talon tarjonnasta on vaikea saada kokonaiskäsitystä. Aulassa on näyttö, mutta se esittelee vain kulttuurikeskuksen ohjelmaa. Vessojakin on vaikea löytää: vahtimestarilta niiden sijaintia kysytään päivän aikana kymmeniä kertoja.

Oikeat ongelmat löytyvät kokeiluilla

Pentagon Designin Virva Haltsonen ja Palmun muotoilija Iikka Lovio kollegoineen matkustivat joka tiistai stoalaisten luo iltapäiväksi ja kysyivät loputtomasti kysymyksiä: Voisiko näin tehdä? Tehdäänkö? Joka tiistai tehtiin. Kun havaittiin, että ihmiset eivät tiedä, mikä lukuisista sisäänkäynneistä on Stoan etuovi, päätettiin etuoveen laittaa ystävälliset opasteet. Kaksi tuntia myöhemmin Tervetuloa Stoaan -laput olivat jo liimattu lasioviin.

”Joku antoi palautetta, että ne näyttävät aika nopeasti kyhätyiltä. No sitä ne todella ovatkin”, Virva Haltsonen nauraa.

Nopeat liikkeet keräävät ainoastaan kiitosta Stoan väeltä. Kun kaikesta ei perusteta työryhmää vaan kokeillaan vaan, ei kallisarvoista työaikaa tai resursseja mene juuri hukkaan. Myös ne stoalaiset, jotka eivät päässeet tapaamisiin, saivat seurata kokeiluja projektia varten perustetusta Tumblr-blogista.

Stoassa tavoitteena oli luoda toimintamalli uusille aluetaloille. Prosessikaavioiden sijaan Stoaan tehtiin paremmat opasteet, otettiin tyhjää tila käyttöön lukutilaksi ja järjestettiin nuorten toiveita kuuntelemalla shakki-turnaus.

”En väheksyisi yhtään sitä, että tässä nyt askarrellaan jotain tai järjestetään pientä shakkiturnausta nuorille. Kokeiluissa löytyvät ongelmat, jotka pitää ratkaista, jotta yhteistyötä voidaan viedä isommalle skaalalle”, Lovio sanoo.

Tärkein oppi: Työntekijöille pitää vapauttaa työaikaa yhteiseen kehittämiseen, muuten yhteistyö kiristää välejä. Avunpyytämisen pitää olla sallittua. Yhteisen tavoitteen tulee olla mitattava, ei ylevä korulause, kuten ”alueellisen yhteisöllisyyden lisääminen”. Onko tavoite luoda kävijöiden välille kontakteja, lisätä yhteistyötä vanhusten ja lasten välille vai tehdä paikasta oppimisen keskus?


Lue seuraavaksi

Mistä kyse:

Kun puhumme muotoilusta, tarkoitamme usein designia. Se on samaan aikaan ajattelua ja tekemistä. Kaupungeissa nämä on kuitenkin erotettu: virkamiehet suunnittelevat, ja sitten hankitaan jostain toteuttajat. Nyt suunnittelu ja teot pitää yhdistää, sanovat Marco Steinberg ja Tiina-Kaisa Laakso-Liukkonen.

Muotoilun muutos

Mistä kyse:

Älykkäässä kaupungissa julkisten palveluiden käyttäminen on yksinkertaista ja jopa mukavaa, sanovat Helsingin kaupungin tietotekniikka- ja viestintäjohtaja Jaakko Salavuo sekä kaupungin kilpailukyvyn kehitys -yksikön päällikkö Santtu von Bruun.

Smart City -ajattelu

Mistä kyse:

Käyttäjälähtöisen suunnittelun avulla syntyy palveluita, joille kansalaisilla on oikeasti tarve, sanovat Aalto-yliopiston muotoilun professori Turkka Keinonen ja Espoon palvelujen kehittämisjohtaja Päivi Sutinen.

Käyttäjälähtöinen suunnittelu

Mistä kyse:

Maailmalla on harvinaista, että muotoilu on kirjattu jopa kaupungin viralliseen strategiaan. Helsinki on osannut tehdä muotoilun hyötyjä ymmärrettäväksi jopa virkamiehille, sanoo Suomen Muotoilusäätiön johtava asiantuntija Jorma Lehtonen.

Muotoilu ja Helsinki

Mistä kyse:

Osallistava suunnittelu on hedelmällisintä, jos mukana on loppukäyttäjien lisäksi ihmisiä muistakin sidosryhmistä. Silloin onkin kyse yhteissuunnittelusta, sanovat Kuntaliiton innovaatioasiantuntija Tuula Jäppinen ja Aalto-yliopiston muotoilun professori Tuuli Mattelmäki.

Osallistava suunnittelu

Mistä kyse:

Muotoilun käyttö kaupunkien kehittämisessä tulee tarjoamaan muotoilijoille paljon töitä lähivuosina. Erilaiset julkiset toimijat haluaisivat ostaa muotoiluosaamista, mutta ensin pitäisi osata tehdä hyvä tarjouspyyntö, sanoo Kansainvälisen designsäätiön Toimiva kaupunki -hanketta luotsannut Tiina-Kaisa Laakso-Liukkonen.

Muotoilun kilpailuttaminen