Mistä kyse: Muotoilun muutos

 

Muotoiluajattelulla voi nykyään kehittää tavaroiden ja palveluiden lisäksi parempia kaupunkeja. Muotoilun avulla kaupungit voivat tehdä uudistuksia, jotka sekä säästävät rahaa että osuvat paremmin maaliin, sanovat strateginen muotoilija Marco Steinberg ja Kansainvälisen designsäätiön asiamies Tiina-Kaisa Laakso-Liukkonen.

 

1700-luvun käsityöläinen viimeistelee ohuella siveltimellä uniikkia lautasta koristavan kukan. 1800-luvulla liukuhihna suoltaa miljoonia lautasia, joille muotoilija antaa yhden yhteisen muodon, värin ja kuvion. 1930-luvulla Alvar Aalto suunnittelee erään tietyn maljakon, ja 1970-luvulla teollisuusyritys Braunin johtoryhmään nousee muotoilija. 1980-luvulla yritykset innostuvat palvelumuotoilusta, koska kukaan ei osta palvelua, joka tuntuu kankealta ja epämiellyttävältä. Seuraava suuri harppaus muotoilun tarinassa on se, että julkinen hallinto omaksuu muotoiluajattelun uudistamaan julkisia palveluita. Näillä keinoilla muotoilu tekee kaupungeista toimivampia ja kansalaisten elämästä parempaa.

1. Suunnittelu ja tekeminen takaisin yhteen

MS ”Kun puhumme muotoilusta, tarkoitamme usein designia, joka on samanaikaisesti ajattelun ja tekemisen prosessi, eikä niitä voi erottaa. Kaupungeissa nämä on kuitenkin erotettu: virkamiehet suunnittelevat, ja sitten hankitaan jostain toteuttajat. Kuitenkin monia asioita on vaikea tietää etukäteen ennen kuin alkaa tehdä. Teollisuus ja muotoilu syntyivät yhdessä, mutta kun erikoistuttiin yhä pidemmälle, ne erkaantuivat toisistaan. Ymmärrettiin, että jos haluamme parempia tuotteita, meidän täytyy integroida suunnittelu ja tekeminen paremmin takaisin yhteen.

Kaupungit seuraavat samoja latuja kuin yritysmaailma. Yhteiskunnalla ei ole resursseja ylläpitää nykyistä julkista palvelutasoa, ja samalla yritysten palvelut ovat nostaneet rimaa ja tehneet ihmisistä yhä vaativampia. Amazonista tilaaminen on sukkelaa, ja he osaavat tarjota minulle minua kiinnostavia asioita. He sopeutuvat minun logiikkaani, kun taas julkisella puolella on pitkään ajateltu, että yksilön on sopeuduttava palveluorganisaation toimintalogiikkaan. Julkishallinnossa lähdetään joskus siitä, että mietitään millaisten palveluiden tuottamiseen joku aikoja sitten rakennettu rakenne tai organisaatio pystyy ja tehdään sitten sellainen palvelu. Asiakkaan eli kansalaisen näkökulma on unohtunut.”

2. Rahat eivät riitä vanhoihin palveluihin - muotoillaan uusia

MS ”Kun pitää säästää, vallitseva logiikka on usein se, että yritetään tehdä sama kun ennenkin mutta vain pienemmin. Leikataan ensin ja mietitään sitten, mitä tehdään. Kun luodaan palveluita jotka on nopeampia ja parempia, ne ovat väistämättä myös halvempia, koska säästävät kustannuksia muualta. Jos sanotaan, että tee minulle auto, mutta saat vain kaksi pyörää ja moottorin, niin se ei ole enää auto. Vanhuspalveluita, koulutusta tai terveyspalveluita ei ratkaista enää tehostamalla vanhaa, vaan luomalla kokonaan uusia tapoja kohdata kansalaisten tarpeita. Paljon rahaa palaa palveluihin, jotka eivät kohtaa asiakasta. Vaara tietysti on, että tehdään vain huonosta tai väärästä palvelusta miellyttävämpi. Muotoilu pitäisi viedä ylätason päätöksentekoon: onko tämä ylipäänsä hyvä tapa organisoida näitä asioita? Ei niin että muotoilijat tekevät jotain pieniä hankkeita vain siellä missä on vastaanottokykyä, vaan ovat siellä missä tehdään isoja päätöksiä. Jos tietäisimme mitä tiedämme oppimisesta tänään, eikä meillä olisi koulutuslaitosta, muotoilija ei päätyisi luomaan nykyisenkaltaista koulutusjärjestelmää vaan jotain ihan muuta. Meillä ei ehkä olisi koulupäivän tai luokkahuoneen käsitettä.”

3. Ymmärtääkö kaupunki, missä muotoilu voi auttaa?

TL ”Hyvä kysymys. Onko organisaatiossa uskallusta ja näkemyksellisyyttä, vai estävätkö olemassa olevat hierarkiat, vanhat toimintatavat ja varovaisuus? Pienistä kokeiluista ja paloista on helppo aloittaa, mutta on tärkeää pohtia, mitä suurempaa tässä oikeastaan ollaan rakentamassa tai kehittämässä. Muotoilijan on kyettävä sanomaan ääneen mitä hyötyä, vaikuttavuutta ja merkitystä tällä kyvykkyydellä nimeltä muotoiluajatelu on, ja miten se edistää yhteiskunnassa suuria tavoitteita. Muotoiluosaaminen tuo kaupunkien kehittämiseen monta tärkeää oppia: näitä ovat asiakkuusnäkökulma ja asiakasymmärrys, osallistaminen ja yhteiskehittäminen, kokeilevuus ja havainnollistaminen. Muotoilu tuo kaupungille ennen kaikkea kykyä empatiaan ja konkretiaan. Erityisesti tarve korostuu rakenteellisia muutoksia vaativissa hankkeissa, yhä nopeutuvassa ja täsmäratkaisuja vaativassa palvelukehityksessä sekä tilan ja toimintojen suunnittelun yhdistämisessä. Suurin hyöty muotoilun mukaan ottamisessa se, että asioiden ennakointi paranee, ja ratkaisut osuvat paremmin ja nopeammin maaliin.

Joskus muotoiluosaaminen vaikuttaa siltä, että se on vain kiva motivoinnin väline: käytetään värejä, materiaalia ja tilaa apuna monimutkaisten asioiden hahmottamiseen ja yksinkertaistamiseen tai jäykän tunnelman rikkomiseen. Vaikka nimilaput huovasta, jolla korvataan virallinen muovitaskussa oleva valkoinen lappu. Tällaisella pienellä kovin mitättömältä tuntuvalla teolla luodaan tärkeä ensimmäinen vaikutelma tilaisuuden osallistujalle. Kun toimitaan näin erilaisella skaalalla pienistä konkreettisista asioista siihen, että muotoiluajattelu on väline ja keino rakenteellisten muutosten tekemisessä, niin ei mikään ihme, että virkamiesten insinöörien ja teknokraattien on kovin vaikea ymmärtää, mikä muotoilijan tehtävä oikeasti on.

MS ”Siellä missä on perinteisesti aliresurssoitu asioita on useimmiten suurempi vastaanottokyky uudelle. Koulutus- nuoriso- ja sosiaalipuolella on tällä hetkellä suurin kyky tehdä muutoksia. Kansallisella tasolla pienissä kunnissa on kyky vastaanottaa vaihtoehtoisia ratkaisuja, useimmiten koska tilanne on siellä niin tiukka, ettei muita vaihtoehtoja ole.”

4. Osaako muotoilija työskennellä virastossa?

MS ”Meillä muotoilijoilla on valitettavasti ollut paha tapa mennä mieluummin mukaan kivoihin juttuihin kuin tarttua vaikeaan ytimeen. Mennään helpommin tekemään bussireittisovellus kännykkään kuin muuttamaan leikkaussalia, jossa on kyse ihmishengistä. Meidän pitää tarttua muuhunkin kuin hauskoihin ja trendikkäisiin asioihin; vaikka viemäri-infrastruktuuriin, ikäviin ja vaikeisiin juttuihin. Jos emme uskalla itse, emme voi myöskään syyttää päättäjiä.

Vaikka meillä on lahjakkaita muotoilijoita, harvalla on kokemusta ja kykyä ymmärtää julkisen hallinnon kieltä ja logiikkaa. Koulutusjärjestelmä ei ole kouluttanut muotoilijoita julkishallinnon maailmaan, vaan painottanut yritysmaailmaa ja kaupallisuutta: miten tehdään tuoleja ja markkinoidaan. Maassa, jossa ei ole ollut minkäänlaista painopistettä koulutuksessa tähän, ei voi olla valmiita ihmisiä, jotka pystyisivät ottamaan miljardiluokan ongelmia vastaan. Siksi kannattaa rekrytoida maailman parhaat ihmiset, myös Suomen ulkopuolelta.”

TL ”Muutos perinteisestä tähtisuunnittelijasta kaupungin kehittäjäksi on suuri: julkisella puolella olet sekatyömies, jonka on aina rakennettava rooli tyhjästä. Se edellyttää hyvää stressinsietokykyä. Muotoilijan pitää jollain tavalla ymmärtää, miten julkinen sektori toimii. Ei tarvitse tietää syvällisesti miten organisaatiot tekevät päätöksiä, mutta täytyy kyetä tunnistamaan rakenteellisia esteitä ja keinoja tehdä asioita niiden ohi. Täytyy myös tuntea, millainen aikajänne organisaatiossa on asioiden tekemiseen mahdollisuuksien rajoissa. Jos kuvittelet, että teet viikossa jotain, mutta virasto jossa olet töissä ei pysty itse vaikuttamaan vielä riittävästi siihen, että asiat saataisiin etenemään niin lyhyessä ajassa, käy huonosti. Silloin aiheutetaan ihan turhaa ahdistusta muutenkin herkässä muutostilanteessa.”

5. Kun rakennetaan historian ensimmäinen kuuraketti, ei alussa voi tietää, millainen siitä tulee. Epävarmassa ajassa muotoilija on se tyyppi, joka sietää kaaosta.

TL ”Kokeilu-sana on saanut vähän epämääräisen vivahteen, mutta parhaimmillaan kokeilut ovat osa hyvin suunniteltua prosessia. Sen sijaan, että suunnittelemme itsemme kuoliaaksi, voisimme lähteä muuttamaan kaupunkirakennetta kokeilemalla. Sillä on suuri merkitys sekä asenteellisesti että tulosten saamiseksi. Kokeilevuuden pitää silti aina olla tavoitteisiin ja tuloksiin sidottua. Kokeilut eivät ole taas kerran jokin oma erillinen projektinsa, vaan osa ihan arkipäivän tekemistä.”

MS ”Poliitikkojen pitäisi pystyä tekemään päätöksiä aiheista, joita he eivät välttämättä ymmärrä. Jos haluaa tehdä täysin uutta, ei voi myöskään ennakkoon tietää tasan tarkkaan mitä se maksaa. Kun ensimmäistä kuurakettia rakennettiin, vasta rakentaessa kasvoi ymmärrys siitä, miten sinne kuuhun päästään ja mitä kaikkea siihen tarvitaan. Sellainen vaatii erilaista budjetointia ja riskienhallintaa. Pormestareilla ja ministereillä pitää olla tarpeeksi uskallusta sanoa, että emme vielä tarkkaan tiedä mihin ratkaisuun muotoilun käyttäminen vie, mutta tässä on selvä tarve ja mahdollisuus hyötyä muotoilusta, joten perustetaan tiimi. Meillä täytyy olla kyky tehdä uusia asioita jo ennen kuin meillä on kaikki faktat kädessä. Ennen pystyttiin odottamaan niitä, mutta nykytilanne on se, että ne faktat eivät ehkä ikinä tule. Kun lähtee tutkimaan jotain asiaa yhteiskunnassa, voi olla, että tulosten saamiseen mennessä asia on jo ehtinyt muuttua kymmenen kertaa.

Muotoilija kykenee sietämään epävarmuutta, etsii koko ajan vaihtoehtoja ja suuntautuu ulospäin, haluaa kuulla ihmisiä ja niiden kokemuksia. Ajattelutapa on hyvin erilainen kuin perinteinen tieteellinen prosessi, joka lähtee siitä että meillä on jo jonkinlainen käsitys vastauksesta, ja sitten se todistetaan joko oikeaksi tai vääräksi. Muotoiluprosessissa meillä ei ole mitään käsitystä ratkaisusta kun lähdemme liikkeelle, vaan ymmärrys siitä, miten kehitämme kysymyksenasettelua kohti ratkaisua.”


Lue seuraavaksi

Mistä kyse:

Kun puhumme muotoilusta, tarkoitamme usein designia. Se on samaan aikaan ajattelua ja tekemistä. Kaupungeissa nämä on kuitenkin erotettu: virkamiehet suunnittelevat, ja sitten hankitaan jostain toteuttajat. Nyt suunnittelu ja teot pitää yhdistää, sanovat Marco Steinberg ja Tiina-Kaisa Laakso-Liukkonen.

Muotoilun muutos

Mistä kyse:

Älykkäässä kaupungissa julkisten palveluiden käyttäminen on yksinkertaista ja jopa mukavaa, sanovat Helsingin kaupungin tietotekniikka- ja viestintäjohtaja Jaakko Salavuo sekä kaupungin kilpailukyvyn kehitys -yksikön päällikkö Santtu von Bruun.

Smart City -ajattelu

Mistä kyse:

Käyttäjälähtöisen suunnittelun avulla syntyy palveluita, joille kansalaisilla on oikeasti tarve, sanovat Aalto-yliopiston muotoilun professori Turkka Keinonen ja Espoon palvelujen kehittämisjohtaja Päivi Sutinen.

Käyttäjälähtöinen suunnittelu

Mistä kyse:

Maailmalla on harvinaista, että muotoilu on kirjattu jopa kaupungin viralliseen strategiaan. Helsinki on osannut tehdä muotoilun hyötyjä ymmärrettäväksi jopa virkamiehille, sanoo Suomen Muotoilusäätiön johtava asiantuntija Jorma Lehtonen.

Muotoilu ja Helsinki

Mistä kyse:

Osallistava suunnittelu on hedelmällisintä, jos mukana on loppukäyttäjien lisäksi ihmisiä muistakin sidosryhmistä. Silloin onkin kyse yhteissuunnittelusta, sanovat Kuntaliiton innovaatioasiantuntija Tuula Jäppinen ja Aalto-yliopiston muotoilun professori Tuuli Mattelmäki.

Osallistava suunnittelu

Mistä kyse:

Muotoilun käyttö kaupunkien kehittämisessä tulee tarjoamaan muotoilijoille paljon töitä lähivuosina. Erilaiset julkiset toimijat haluaisivat ostaa muotoiluosaamista, mutta ensin pitäisi osata tehdä hyvä tarjouspyyntö, sanoo Kansainvälisen designsäätiön Toimiva kaupunki -hanketta luotsannut Tiina-Kaisa Laakso-Liukkonen.

Muotoilun kilpailuttaminen